Behind the scenes

Harva osaa kuvitella minkälaista oikeasti on kun ottaa asukuvia, kuten monet kuvittelee niin asiat ei mee niin helposti kun voisi... kuten että kuvia otetaan kymmenen ja jokaikinen onnistuu täydellisesti, aikaa kului ehkä minuutti tai kaksi korkeintaan. Samppa on ennen ottanut suurimman osan mun asukuvista, mutta nykyään meillä menee työaikataulut sen verran ristiin, että joko joku on ehtinyt ottaa jo asukuvat tai valoa ei ole enää silloin kun mies tulee aamuyöstä töistä kotiin. Mussu ei oo ottanut asukuviani johonkin 6vk ja tänään tuntui että Sam on unohtaa miten kameraa pidellään :D Yleensä sillä menee hermot kun kuvia pitää ottaa sata ja kaksi, mutta näistä kuvista voitte päätellä kumpi alkoi tympääntyä tällä kertaa kun kuvista ei tullut mitään.

Tulin töistä ja olin kipeänä, mutta oli niin valoisaa että halusin saada asukuvat otettua, sillä unohdan AINA ottaa asukuvat mitä mulla on töissä. Kerrankin mä muistin ja Sampallakin oli vp <3 Parasta tässä oli että Samppa otti kuvia sen verran paljon että kaikki mun ilmeet ja eleet tallentu kameralle. Tää oli pakko ikuistaa tänne blogiinkin kuinka vaikeeta kuvien ottaminen voi olla :D Aikaa meni noin 10 minuttia, kuvia otettiin yli 50 (tosi vähän vielä) ja pari onnistui. Ehkä.

Ulos ei jaksanut raahautua, joten vika oljenkorsi.... parveke.

" Eli mee tohon ja kato et kuvista tulee valoisi äläkä ota sillee ylhäältä päin!"

Kuten se yleensä ottaa, sillä jätkä on 186cm ja mä 166. Joten jos se ottaa kuvan kun se seisoo puolentoista metrin päästä, niin se kuva tulee melkein ylhäältä päin. Siksi sen pitää olla kyykyssä, jotta kuva tulee ns. suoraan :D

" EI NOIN! Kato nyt.. kaikki kuvat on liian tummia, tota vähän pienemmälle ja jätä tilaa enemmän jalkojen alle.."

Tarkistin ekat kuvat ja oli liian tummia, joten säädin asetuksia itse vaikka Samppa tietää kameroista oikeastaan enemmän kuin minä ja osaisi laittaa asetukset itsekkin.. laiskuutta ;DD

Onneksi tässä vaiheessa alkoi naurattaa.. toiset kuvat kun katsoin niin alkoi taas ohjeistus.

"Tosiaan muru, jos muistat niin voit sanoa että vasemmalla on henkari, oikealla toi naru ja edessä näkyy sohvaa..."

En enää tiennyt ikeä vai nauraa, facepalm tuli kehiin ja Sampan sormi myös linsiin !! Samppa on oikeesti ollut aina tosi hyvä kuvaamaan ja on se joka opetti mut valokuvaksen "salat" ja jonka järkkärillä otettiin ekat kuvat mun blogiin. Saat anteeksi tän kerran <3 Alhaalla olevista kuvista näkee, että kyllä se oikeasti osaa jos haluaa! Oli varmaan kiire pleikan luokse takaisin.

TÄSSÄ SITTEN NE OIKEASTI ONNISTUNEET