Mä oon ollu koko viime torstai mun blogin kimpussa ja yrittänyt parhaani mukaa saada ulkoasua hieman uusittua, tai hieman.. siis melkein kaikki on uusittu :D Ekana pistää varmasti silmään uusi banneri ja ulkoasu, tuosta asustahan oli sunnuntaina postausta. Myös bannerin Uino-teksti ja oikealla sivulla olevat linkit saaneet uutta ilmettä/väriä. Ihmeen kauan kaiken noiden tekemisessä kyllä meni mutta oon hirmu tyytyväinen! Tuntuu että muokkaan kuvia nykyään tosi nopsaa, kun oon tottunut tekemään, mutta silti aina menee pari tuntia muokatessa ja viilatessa. Mikä siinä oikein on?! Blogissa on oikeastaan ulkoisesti nyt muutettu kaikki. Jopa otsikointi, kirjasintyyli yms.pikku juttua mitä ei heti huomaa. Olisikin kaikki mun aikaansaannosta, mä kun en koodien kanssa hyvä ole... onneksi meillä ID:llä on erä joka nämä osaa näppärästi ja loihti noi linkit bannerin alle.
Perjantai aamulla tein viimeisiä muutoksia kotona rauhassa, juuri heränneen näköisenä ja itseasiassa alle tunti sitten heränneenä. Kirjoitin itsestäni esittelytekstiä ylhäällä olevaan about me
kohtaan mietteliäänä, halusin todella että saisin siihen kaikki tärkeimmän asiat, yhtäkkiä ovesta pamahti Samuli: "Nonii nyt vaatteet niskaan ja menoks!"
:D Mua ei siis varoitettu yhtään tai voitu soittaa aikaisemmin että laittaudu valmiiksi. Samppa tietää etten ole nopea tälläisissä asioissa, kamerakin oli jossain hukassa ja lompakko jaja ja! Sain oikeasti 6 minsaa aikaa laittautua, siinä yöpuvussa istuin hiukset likaisena silmät pyöreinä. Näky oli varmasti huvittava kun tuli kiire!! Mä riisuin samaan aikaan vaatteita, kun laitoin meikkivoidetta ja pakkasin laukun nopeasti, toisella kädellä samaan aikaan harjaten hiuksia. Heitin päälle jotain mitä ekana tuli käteen ja tätä on käynyt nyt ihmeen paljon? Aina kiireessä pitää lähteä.
Sam otti mut kyytiin nopeesti kun oli menossa erääseen työ juttuun Tikkurilaan päin (siitä johtuen myös tää aikataulu) ja siitä me mentiin käymään yhdessä pelikaupassa, vaatekaupoissa, ruokaa ostamassa ja vaikka missä. No mutta onneksi ihana uusi bleiseri ja lemppari arskat pelasti paljon . Asu oli loppujenlopuksi tosi mieleinen, vaikken sitä ollut edes ihmeellisemmin meittinyt. Musta bleiseri pelastaa aina, se on ollut luottovaatteena 2008 saakka. Sen laitan aina päälle tällaisissa tilanteissa, heti tulee jotenkin "laittautuneemman" näköinen.
Rrrakastan tätä bleiseriä niin paljon! Sain sen frontrowshop.comin sivuilta pari kuukautta sitten ja olen odottanut tarpeeksi lämmintä päivää että pelkästään se riittäisi, se on kuitenkin melko lämmin ja paksu ettei joka takin alle mene. :) Ensinnäkin, tykkään tuosta hitusen pidemmästä mallista, jota tuntuu olevan tosi harvoin missään ja bleiserin monista yksityiskohdista joihin ei heti kiinnitä huomiota. Esim toisella puolella kauluksessa ei ole jakun kaulusta, mutta toisella puolella on. Toisen puolen helma on pidempi ja eri muotoinen, samalla jakku laskeutuu nätisti. Myös kiinnitys on erikoisesti sivulle ja jakkuun kuuluu myös pois nahkapala joka on kyllä nätti jos sitä pitää kiinni. Tosi vaikea selittää, mutta esim. jakun omalta sivulta näkee kuvista paljon paremmin kun mulla toi ei kiinni ole.
Ulkona tuuli aika paljon, joten siksi ei saanut kunnon kuvaa missä tuo bleiseri osaisi olla paikallaan tai sitten MÄ tungin laukun etteen... :3
Samppakin käyttää paljon puvuntakkia töiden takia ja on aina niin hirmu komean näköisenä :) Pari kyselikin minne ollaan matkalla, vaikka nää oli meidän "arkikuteen", mutta joskus on ihan kiva vaan panostaa asuun. Mitäs te tykkäätte asuista ja onko teillä jotain tuollaista luottovaatetta, kuten mulla on tämä?

Responses to Bleiseri pariskunta