... ei se tapa ketään, jea! ;D Sanooko kellekkään tämä lause mistään? Sehän on vanhasta vanhasta youtube videosta ja joskus yhä hoilailen sitä...Tämä laulu tuli heti mieleen kun mietin ikävää ja ylipäätänsä erossa olemista.

Keskiviikko aamuna lähdin tyttöjen kanssa pressi reissulle, jossa koetaan Thaimaata paremmin, kulttuuria ja kaikkea mahdollista. Tullaan vasta ensiviikon keskiviikkona takaisin, enkä ole ollut varmaan kolmeen vuoteen Sampasta erossa neljää tai viittä päivää kauempaa. Loppujen lopuksi viikko on tosi lyhyt aika, eniten mulla yleensä alkaa tulla ikävä sitä että joku pieni musta pallero hyppii vastaan kun tulen kotiin ja nukkuu jalkojen välissä. Tai että illalla mies tulee kotiin ja pääsee vain hetkeksi hänen kainaloon...  Näiden kahden kanssa kun on tottunut elämään, tulee mulla aina helposti ikävä.

Vasta edeellisenä iltana tajusin myös että Samppa lähtee oikeasti nyt intiin 6.7 ja vielä vuodeksi. Onneksi se ei ole kaukana ja sieltä pääsee meille vartissa, jos iltavapaina haluaa tulla kotiin käymään, mutta muutos tulee olemaan kyllä todella iso. Mä en oo ikinä tykännyt yksinolosta, joten olen todella kiitollinen että mulla on Sancho seurana aina ja kavereita tulee varmasti useimmin kylään.

Voin silti nyt jo lupailla että varmasti jotain avautumispostausta joskus kuulette, katotaan mitä tulee tapahtumaan. Mutta täällä kello on jo puoli kymmenen illalla ja aamulla aikainen herätys, joten pakko mennä aikaisin nukkumaan. Nyt on vielä täysin toimiva netti koneessa, että pakko oli nauttia siitä ja tehdä ihan postaus, vaikka uskon että ehdin kyllä joka päivä tänne julkaisemaan jonkinlaisen postauksen kun kuviakin muokkais valmiiksi Suomessa.

Nyt mun puolesta hyvää yötä kaikille, nämä kuvat otin viimeviikolla kun pojat otti päikkäreitä ja alhaalla oleva kuva oli myös vain sattuumaa kun kävelin parvekkeen oven, ja koira makoili sitten pöydällä vaikka vieressä olisi iso sohva <3