Ai että ihanaa päästä taas kirjoittelemaan koneen äärelle. Mulla on ollut lähipäiviän ihan ihmeellistä ahdistusta, joka on sellaisia mikä aina ennenkin tullee ja mennee. Joten ajattelin ottaa muutaman päivän super rennosti, koska en itsekkään oikein tiedä mistä noi johtui. Painetta rinnassa, välillä vaikea hengittää ja ahdistuskohtaus ei ole kaukana, näitä on mulla on jo vuosia ja niitä tuli nuorempana paljon enemmän, nykyään ihan super harvoin. En oo itseasiassa edes näistä koskaan kirjoittanut koska ne on niin hetkellisiä ja unohdan välillä että saan edes niitä. Eilenkin istuttiin vaan sohvalla, kaikki on hyvin ja pelataan pleikkaa, ajatukset siis pelissä ja rintaat tulee ahdistus, hengittelen ja rauhoittelen itseäni että tunne katoaa. Nää on näitä.

No tämä meni nyt tähän ettei mun pitänyt edes aiheesta puhua, mutta tuohon ilmestyikin ihan mukavan kokoinen teksti :D Olisi pitänyt vain kirjoittaa että "pitkästä aikaan moi, tänään kirjoitan bla bla bla..." Mutta kun tämä on vähän tällainen päiväkirja. Toi on myös sellainen asia josta en kauheasti tykkää puhua ääneen, koska monesti kun on ahdistava fiilis muutenkin ja mainitsen siitä vaikka Sampalle, tuntuu että tiedostan tilan paremmin ja ahdistuskohtaus yleensä alkaa silloin. Ja koska nyt jo tämä postaus on mennyt tällaiseksi sekalaiseksi postaukseksi, voin kertoa että mentiin tänään muuten vihdoin katsomaan koiran pentuja. Löysin ihanan kasvattajan, hänestä tuli heti hyvä fiilis ja oon aina sellainen että luotan siihen ekaan fiilikseen joka tulee, koska se on aina se oikea. Mentiin katsomaan pentuja livenä, tutustumaan enemmän rotuun ja yksi pennuista vain välittmömästi myös iski heti silmään, molemmilla. Katsottiin eka tyttöä, mutta kummatkin ihastuttiin pieneen urokseen. Ottajia on kyllä enemmän kun pentuja, joten ei haluta innostua liikaa vielä, sillä voi olla isokin mahdollisuus ettei saada pentua ollenkaan. Mutta kuten aina uskon kaikessa, jos tuo pentu on meille tarkoitettu niin se me saadaan, jos ei, meidän pentu vielä jossain odottaa. Niin se elämä vaan toimii jännästi ja on aina toiminut.

Nyt olisi aika sukeltaa muutamiin Teneriffa postauksiin! Oltiin siis lähdössä Sinin kanssa Teneriffalle ekaa kertaa Escadan yhteistyömatkalle, mutta ajateltiin ottaa pari päivää itsellemme(tai siis toisillemme) ennen kuin itse järjestetyt aktiviteetit yms. alkaisi. Oli ihanaa olla kaksi päivää vain kahdestaan, älytä kuinka vajaa kaksikko me oikeasti ollaan ja kuinka typerän mahtavia juttuja meillä on. Kummatkin kuljettiin kaikkialla kädessä kamerat ja laukut oli painavat objektiivien takia, tämän takia myös kummankin insta on täynnä kuvia matkalta. Niitä kuvia otettiin PALJON.

Meidän hotelli oli aaaika mahtava, vaikka itse en ikinä ole yöpöynyt hotellia josta löytyi kaikki ja jossa voi oikeastaan lomailla ilman että alueelta pitää edes poistua. Tuo oli niin iso paikka, että kaikki eksyi siellä silloin tällöin, kerroksia oli enemmän kun laki sallii, altaita oli viisi, ravintoloita... spa, kuntosali, tenniskentät jne. Ihan mahatava paikka, mutta kuten yleensäkkään niin ei hotellilla tule oikein hengailtua paitsi aamusta, oltiin aikalailla liikkeellä kaikkialla muualla.

Ananaspalmu ja ananasraaste.

Söpöä seuraa, otettiin pasta ja pizza puoliksi, mentiin etsimään mulle meikkisiveltimiä mutta niiden sijasta löydettiin kaunis auringonlasku.

 

Ai että teidän olisi pitänyt nähdä Sini kun se menee palmuista aina ihan sekaisin ja jokaiseen kohtaan piti jäädä ottaa ainakin pari sataa kuvaa :D Nyt aina kun nää palmuja, varsinkin kauniin taivaan kanssa kuulen Sinin huudot mun päässä..