No huomenta. Tuntuu että siitä olisi ikuisuus kun olisin blogissani vieraillut saati sitten tänne kirjoittanut. Tämä pieni blogiloma teki oikein hyvää ja nyt keskellä yötä, mulla tuli ekaa kertaa moneen päivän fiilis että mä haluan tulla tänne ja kirjoittaa. Tätä mä odotin. Pelkäsin jopa että tässä menee kauemmin, sillä tää viikko ei ole mennyt todellakaan kuten oletin. Toivottavasti ette ole jo ihan unohtaneet mua :) 

Ensinnäkin haluan sanoa miljoonat kiitokset kaikille jotka äänestitte mua, kolmas peräkkäinen voitto tuli todellakin suurena yllärinä, kädet tärisi pitkään tuon jälkeen. Tuo tunne olisi jotenkin todella outo, koska en ikinä pysty uskomaan oikeasti omaan voittoon. Mä en kestä teitä kun jaksatte äänestää mua aina, olette super ihania. En osaa sanoa muuta kuin kiitos, tämä merkkasi enemmän kun arvaattekaan. Tottakai alkuviikon jälkeen tuli myös vahva tunne että oon kyllä yksi huono bloggaaja mitä myös löytyy, ainakin omasta mielestä.

Alkuviikon jälkeen myös oivalsin, että mä saan välillä ollakkin huono. Näiden vuosien jälkeen on tullut todella selväksi, että pitää välilä kuunnella omaa kehoa ja mieltä, kaikki ei pakolta siellä ruudun takana ymmärrä miten rankkaa välillä tämä kaikki on, jossain vaiheessa tulee sellainen fiilis että nyt pakko pitää pari päivää taukoa oikeastaa kaikesta ja tulla sitte kirjoittelemaan kun oikeasti tuntuu siltä, eikä siltä "koska muut odottaa sitä".  Viikonloppu oli ihan huikea, meillä oli niiin hauskaa, mutta maanantaista lähtien ihan pikku juttuja alkoi mennä pieleen ja voin sanoa ettei mulla ole varmaan ikinä olut noin huonoa viikkoa.

En tiedä edes mikä siinä oli, mitään oikeasti vakavaa ei tapahtunut eikä mitään henkilöjkohtaista, mutta tiedättekö sen tunteen kun tarpeeksi alkaa pikku juttuja mennä pieleen, tuntuu että koko maailma on sua vastaan. Mä en ole sellaien jota pienet asiat oikeasti alkaisi ärsyttää, mutta nyt oli hymy herkässä ja tuntui että ihan kaikki otti päähän, jopa se ettei jääkaapissa ollut limua enkä mä jaksanut lähteä hakea sitä, koska asia vaan ärsytti niin paljon. Ja siitä eteenpäin ne seuraavat pikku jutut tuntuu äärettömän isoilta. Tällä viikolla on hävitetty tärkeitä tavaroita, nukuttu pommiin joka päivä, rikottu laseja, telottu kehoa, seurattu monta päivää sairastelevaa koiraa, stressattu siitä, hävitetty pysyvästi tärkeitä työ juttuja jne. siis lista on loputon. Kuten sanoin, ei oikesti mitään vakavaa, ehkä enemmänkin hyvin ärsyttäviä tai stressaavia asioita, joita ei tullut päivässä pari, vaan monta. Tuntui kuin joku harmaa sadepilvi olisi seurannut :D

Oli kyllä niin huono fiilis ja eniten ärsytti tuo kansioiden poistaminen koneelta (joita uskokaa vain, kolme päivää yritin palauttaa eri tavoilla ja asennetuilla ohjelmilla. tuloksetta.) , jonka kanssa tuhlasin niin monta tuntia. Oli oma moka ja niin tyhmä moka, etten edelleenkään sitä ymmärrä miten siinä onnistuin. Se alkoi olla hieman vika tikki, sillä sen takia jäi video keskiviikkona tekemättä, eikä ollut minkäälaista fiilistä alkaa edes seuraavana päivänä alkaa jotain nopeasti kuvaamaan. Vaikka joskus on päivämääriä tai juttuja joita olen tännekkin luvannut, mikään ei ole kauheampaa kuin tehdä jotain väkisin. Varsinkin videot, jos ei ole fiilistä edes hymyillä, tiedän ettei kannata edes yrittää. Oli juuri vai sellainen fiilis, että haluan kamerat ja koneet hetkeksi sivuun, olin somessakin paljon vähemmän kuin yleensä.

Ainiin ja aihe mistä mun on PAKKO tulla avautumaan myöhemmin, mikä on myös monta päivää tuottanut vain harmaita hiuksia (aika hauska, kun tukka on jo harmaa :DD). En uskoisi että olisi mitenkään ihmeellisemmin alkanut hää jutuista stressaamaan, mutta tässä kohta jo 2kk mennyt hermot siitä, ettei paikkaa tahdo löytyä millään. Tuntuu että kaikessa jotain isoa vikana, eli pian tarvitsen tähän liittyen apuanne kun jaksan siitä avautua. En olisi uskonut että tämä tulisi olemaan näin hankalaa. ps. tähän aiheeseen liittyen kyllä muute myös hieman nauratti kun ihmiset oli kuulemma puhuteen että tämä mun ja Sampan kosinta on vain mainos, jonka takia se tehtiin. Joillekkin ei ole kai oikeasti tullut mieleen että mennään naimisiin koska rakastetaan toisiamme, tai että Sampan säästöt meni sormukseen, eikä sitäkään vai annettu. Tavallaan hieman loukkaavaa että joku ihan oikeasti ajattelee noin, mutta jännästi toi ei edes yllättänyt mua kun kaikesta jutuista väännetään aina kaikkea. Mikään ei ole siltä miltä näyttää. Nyt ihan oikeasti ihmiset. Jotenkin tuntuu että netissä aina hää- ja vauva jutut on aina eniten tulilla. Tämän takia jopa yhdessä kohtaa mietin haluanko jakaa tänne mitään hää juttuja, koska naisilla on liikaa aina mielipiteitä enkä niitä siihen liittyen haluaisin, vaan haluaisin pysyä omassa. Mutta tosiasia on myös se, että oon niin ulapalla näiden kanssa, että tarvitsen jopa apuanne. ;,D

Tiestin että ehkä jotkut repii tukkaa siellä toisella puolen, jotkut haukkuu, joitakin ei edes kiinnosta, mutta päätin että teen postausta vasta sitten kun mieli on siinä tilassa sata prosenttisesti. En halua tehdä mitään mikä tuntuu pakkopullalta.

Tänään en ole tehnyt muuta kuin laittanut aivot narikkaan, vaikka okei, ekaa kertaa moneen päivään kävin myös työsähköpostia läpi. Ihan kunnolla löhöillyt, leikkinyt koirien kanssa, päätin etten stressaa mistään tai pakota itseäni tekemään mitään. Kyllä tuotti tulosta, sillä kun yritin mennä nukkumaan, alkoi tulla mieleen vaikka mitä ideoita ja fiiliksiä. Halusin kirjoittaa, pää täyttyi ideoilla ja hymy tuli huulille. Tätä tunnetta olin kaivannut!

Mulla alkoi yksi päivä tulla kauhea ikävä mun vanhaa tapaa tehdä blogia, muistaako kukaan? Kun postauksen aihe oli ihan random, se oli välillä mun päivästä, mun uusista housuista jotka ostin tai vain kauniista asioista. Niin pienistä, mutta kivoista jutuista. Välillä tuntuu että nykyään pitää olla jokaisessa jotain isompaa takana, tai kunnon idea. Että ketään ei kiinnostaisi tuollaiset kirjoittelut, vaikka veikkaan että tämänkin on vain joku vääristynyt kuva minkä olen saanut itse aikaan ja ehkä muovautunut joidenkin kommenteista. Nyt vain tuli se fiilis että haluan tehdä tänne oikeasti taas niitä höpö höpö juttuja, kantaa taas kameraa orjallisesti kaulassa ja kuvata mikä sitten tuntuukin silloin hyvältä.

En tiedä mihin tämä on jäänyt. Nautin siitä silloin niin paljon.

JACKET - PUMA

HOODIE - URBAN CLASSIC

JEANS - CARLINGS

SHOES - ADIDAS

BAG - LOUIS VUITTON

Pictures: Janne Naakka

Että sellainen avatuminen, taas jälleen kerran aika terapeuttista tulle tänne avautumaan. Tää viikko on ollut aika paljon itsetutkiskelua ja se on tehnyt super hyvää, ei edes tehnyt mieli puhua kenenkään kanssa vaan halusin itse miettiä asioita. Kiitos teille kärsivällisyydestä ja siitä että jaksatte lukea blogiani. Sen voin luvata että postauksia on luvassa jatkossa enemmän ja sisältö tulee kirjaimellisesti olemaan vähän sitä sun tätä :) <3